KOLME FILOSOFIAA DIGITAALISEEN LAUTAAN
Kun lautapeli siirretään verkkoon, suunnittelijat joutuvat ratkaisemaan perustavanlaatuisen kysymyksen: jäljitelläänkö fyysistä esinettä vai pelin sääntöjärjestelmää? Tämä valinta jakaa markkinoilla olevat palvelut kolmeen hyvin erilaiseen ryhmään. Kokenutkin peliporukka turhautuu, jos se odottaa automaattista pisteenlaskua hiekkalaatikkoympäristöltä tai vastaavasti kaipaa vapaata talonrakentelua ja omia kotisääntöjä tiukasti koodatussa selainpöydässä.
Suomalaisissa aikuisten peliporukoissa laitteiden kirjo on usein laaja. Yhdellä on työnantajan lukittu Windows-kannettava, johon ei voi asentaa Steam-asiakasohjelmaa; toisella on vanhempi MacBook sohvapöydällä ja kolmannella iPad keittiön pöydän äärellä. Tämän vuoksi alustan valinta on aloitettava heikoimman lenkin laitteistosta, ei pelinjohtajan omasta pelitietokoneesta.
1. SÄÄNTÖOHJATUT SELAINPALVELUT
Tunnetuimmat selainpohjaiset ympäristöt – kuten Board Game Arena (BGA), klassikoihin keskittyvä Yucata.de, raskaiden talouspelien ystävien suosima Boiteajeux sekä 18xx-rautatiepeleihin erikoistunut 18xx.games – perustuvat sääntömoottoriin. Palvelin tietää tarkalleen, mitkä siirrot ovat sallittuja kussakin vuoron vaiheessa.
Käytännön etu on kiistaton: kun pelaat esimerkiksi Uwe Rosenbergin Agricolaa tai Vlaada Chvátilin Through the Agesia, sinun ei tarvitse muistaa jokaista pientä ylläpitovaihetta tai pelätä, että joku unohtaa maksaa yhden ruokayksikön sadonkorjuussa. Peli etenee jopa puolet nopeammin kuin fyysisenä versiona. Haittapuolena on joustamattomuus: jos pelaaja klikkaa vahingossa väärää korttia ja vuoro paljastaa uutta tietoa pakasta, siirtoa ei yleensä voi perua.
2. KOLMIULOTTEISET FYSIIKKAHIEKKALAATIKOT
Toista ääripäätä edustavat Tabletop Simulator (TTS), Tabletopia ja kevyempi avoimen lähdekoodin PlayingCards.io tai Screentop.gg. Näissä ympäristöissä tietokone luo virtuaalisen pöydän, johon ladataan laudat, kortit, nopat ja muovinappulat. Usein mukana on yhteisön tai julkaisijan kirjoittamia skriptejä, jotka hoitavat alkuvalmistelut, mutta itse pelaaminen tapahtuu tarttumalla esineisiin hiirellä.
Hiekkalaatikko on korvaamaton silloin, kun seurue haluaa pelata peliä, josta ei ole olemassa sääntökoodattua versiota, tai kun pelataan pitkiä tarinallisia kampanjoita (kuten Frosthaven tai Nemesis), joissa pöytä jätetään odottamaan seuraavaa viikkoa. Kynnys on kuitenkin korkea: kameran pyörittäminen (WASD-näppäimet), korttien kääntäminen (F-näppäin) ja zoomaus (Alt-näppäin) vaativat jokaiselta osallistujalta harjoittelua ennen varsinaista peli-iltaa.